Nettilehti

Vilkku 1/2008

29.11.2008

Julkaisija: Laukkosken Nuorisoseura r.y.
Julkaisupaikka: www.nuorisoseurat.fi/seura583.html

SISÄLLYS

Pääkirjoitus

Mika Waltari 100 vuotta: Juhlavuoden tunnelmissa

Tässä se taas on, uusi Vilkku. Laukkosken nuorisoseuran sähköinen seuralehti Vilkku ilmestyi ensimmäisen kerran nuorisoseuran juhlavuoden kynnyksellä neljä vuotta sitten.

Sen jälkeen se on lähes vuosittain ilmestynyt täydentämään seuralehti Valoa, ja loppuvuonna ilmestyessään Vilkku on koonnut nuorisoseuran vuoden aikana tapahtuneen toiminnan ja tapahtumat yksiin kansiin - sähköisiin kansiin.

Tässä Vilkussa on mielenkiintoinen varvastarina Norjasta, lisäksi muistellaan juhlavuottaan viettävää Mika Waltaria sekä esitellään seuran kurssitoimintaa suomalais-ugrilaisesta kansanlaulukurssista salsaan. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

<< << <<

Mika Waltari 100 vuotta

Juhlavuoden tunnelmissa

Monta Waltari-tapahtumaa järjestänyt Mikko Paloniemi kertaa vuoden tapahtumia, nostaa esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia pääjuhlassa kuullusta Panu Rajalan juhlapuheesta ja muistelee Laukkoskella esitettyjä Waltarin komedioita.

Mika Waltarin juhlavuosi lähestyy loppuaan. Kymmeniä tilaisuuksia on eri puolilla maata järjestetty, kirjoja luettu, näytelmiä käyty katsomassa, pidetty seminaareja, saatu aikaan muistelmia ja laajamittainen elämäkerta.

Pornainen on ollut mukana kiitettävällä tavalla 100-vuotiasta kirjailijaansa muistamassa. Itseäni ilahduttaa erityisesti se, että tietoa Mika Waltarista on erityisesti pyritty juurruttamaan koululaisten ja yleensä nuorison keskuuteen. Uskon, että siinä on onnistuttu ja että toimintaa tullaan jatkossa edelleen kehittämään.

Pornaisissa juhlavuosi huipentui 21.9. päätilaisuuteen nuorisoseurantalo Kuusistolla. Monipuolinen ohjelma esitettiin ”täydelle huoneelle” kuten vanhoissa arvioinneissa oli tapana sanoa. Juhlapuheensa alussa elämäkerran kirjoittaja Panu Rajala mietiskeli oliko Waltari käynyt Kuusistolla ja kuinka usein. En tunne asiaa, mutta muistelen, että jonkun pienen näytelmän hän on pyynnöstä nuorisoseuralle kirjoittanut television näytelmäkilpailuun, jossa seura tietääkseni hyvin sijoittui.

Mika Waltari perheineen vietti sukunsa kotisijoilla kesiään 50-luvun alusta alkaen ja kirjoitti siellä monia suuria teoksiaan Johannes Angeloksesta Ihmiskunnan vihollisiin asti. Laukkoski oli hänelle rauhan ja työn, jopa paonkin paikka, näin Panu Rajala puheessaan. Täällä ei kukaan voinut häntä häiritä - ainakaan Marjatta Waltarin tietämättä. Kyläläiset kyllä soivat hänelle sen tärkeän yksityisyyden, jota hän tarvitsi ja josta hän muisti olla kiitollinen.

Kuva: Pertti Runolinna

Toki Waltarit seurustelivatkin vanhojen ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. He kutsuivat vieraita ja kävivät vastavierailulla. Mika osallistui kylän yhteisiin asioihin, kuten tieosuuskunnan kokouksiin ja sillan rakentamiseen Mustijoen yli, nykyisen sillan nimi on Waltarin silta. (Pitäisi kyllä olla Mika Waltarin silta.) Viehättävässä kirjassa Mika Waltarin Hartola, Pornainen ja sota on monia hauskoja tuokiokuvia Mika Waltarin ja hänen perheensä elämästä Laukkoskella. Haastatellut ovat luoneet elävää kuvausta ja haastattelija on sen taidolla tuonut kirjassa esille.

Meille laukkoskelaisille oman kylän mies ja suuri kirjailija tietysti on ja on aina ollut erityisen läheinen. Toivon, että kiinnostus edelleen pysyy. Erinomainen todistus tästä saatiin juhlassa esillä olleista koululaisten Waltari-aiheisista piirroksista sekä Jokimäen ja Laukkosken koulujen oppilaiden laulusta, jonka sanat Mikasta olivat heidän laatimiaan ja säveltäjäkin laukkoskelainen.

Itselläni on oma harrastuksen kohde, Mikan näytelmät. Jo kolmisenkymmentä vuotta sitten teimme Laukkosken nuorisoseuralaisten kanssa näytelmän Yövieras. Sen ensi-ilta on ollut Kansallisteatterissa maaliskuun 3 päivänä 1943. Pommitukset olivat rikkoneet teatterin ikkunat, yleisöä kehotettu pukeutumaan lämpimästi, katsojilla oli päällystakit, villasukat ja hiihtokengät, taisi olla karvalakitkin päässä. Ja tällaisiin tunnelmiin tulee Rajalankin mukaan kepeä ranskalaistyylinen komedia, joka puolustaa suvaitsevaisuutta ja vastustaa kaikkea tärkeilyä ja betonin merkitystä ihmiskunnalle sekä rahan haalimista ja sen mukana maallisen hyvän saavuttamista. Näytelmä osui todella oikeaan aikaan keskelle raskasta elämää sodan Suomessa.

Päähenkilö on taidemaalari, joka kirjoittaa muistelmiaan, rouva on elämäniloinen ja kaikista huolista piittaamaton, tytär on romanttinen nuori neito joka rakastuu betonitehtailijan poikaan. Tämä on vastoin oman perheensä periaatteita valmis vaikka poimimaan käsillään tähtiä. Ja kuten Mika Waltari sanoisi: ”tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi ” sanon vain että betoniperheen voimakas isoäiti panee asiat järjestykseen. Betoni nuorten ja vanhainkin välillä murenee, suvaitsevaisuus sen tekee, ja kaunis turhuus. Tämä näytelmä on vieläkin usein mielessäni, toivottavasti sen aikaisilla näyttelijöilläkin. Teimme itse asiassa suuren työn. Ensi-ilta muutamaa päivää aikaisemmin kuolleen kirjailijan, oman kylän miehen muistolle oli meidän näytelmämme kunnianosoitus oman kylän miehelle.

Kuva: Pertti Runolinna

Toinen merkittävä näytelmä Omena putoaa tehtiin pari vuotta sitten. Siinä on perusajatuksena hyvän tekeminen lähimmäiselle, jolta puuttuu kaikkea. Ei taida aivan kristillistä olla huijata lähimmäiseltä rahaa. Mutta kun sen antaa vaikka Anderssonskalle hampaiden hankkimiseen tai Murto-Kallelle uusien työvälineiden hankkimiseksi korttipelissä menetettyjen sijaan, niin tosi tarpeeseenhan se silloin menee.

Mika Waltarin suhde Jumalaan ja uskontoon oli läpi elämän kestävä kipeä asia. Puheessaan Panu Rajala mainitsi hänen olleen armoton vaativuudessaan, hän ei hyväksynyt helppoja vastauksia. Mutta etsijä hän oli elämänsä loppuun asti.

Pornaisten kirkossa oli 26. elokuuta Mika Waltarin kuolinpäivänä hänen uskonnollisten runojensa ilta. Kirjailija vähätteli itseään runoilijana, meidän mielestämme turhaan. 1920-luvun lopun nuorukainen kirjoitti herkkiä, kiihkeitä, kypsiä ajatuksia sisältäviä runoja samoin kuin viisas elämää nähnyt ajattelija 1960-luvulla runossa Aurinkolaulu kaukana Assisista. Oi natsarealainen, sun ristis juurehen mä polvistun on koskettava Taneli Kuusiston säveltämä laulu. Lauluryhmällä oli myös omia säveltämiään lauluja. Uskon, että tämäkin tilaisuus vaikutti kirkontäyteiseen yleisöön ja toi esille erään puolen Mika Waltarista.

Panu Rajalan puhe päättyi kysymykseen. ”Olisiko Mika Waltari jaksanut uskoa ihmiseen vielä meidän aikanamme? Hänhän piti oman sukupolvensa jättämää perintöä hirvittävänä. Hän jaksoi kantaa näitä arvojaan ja ajatuksiaan halki raskaiden vuosikymmenten, hän jaksoi uskoa ihmiseen halki rikkaan, monitahoisen tuotantonsa. Tästä henkisestä perinnöstä meillä on täysi syy olla kiitollinen Mika Waltarille tänä päivänä, jolloin juhlistamme hänen saavutuksiaan, hänen voimaansa, mutta myös hänen rohkeuttaan tunnustaa omat heikkoutensa. Kannustakoon hän meitäkin jatkamaan, kaiken uhallakin.”

Tähän voimme kaikki yhtyä.

Mikko Paloniemi

Alkuun

<< << <<

Norjan matka

Pieni matkapäiväkirja

30.6.2008 iltapäivällä bussi lähti Laukkosken nuorisoseurantalolta kohti Helsingin Viking Linen terminaalia. Olimme matkalla Norjaan, Porsgrunniin, jossa järjestettiin lasten ja nuorten kansantanssi- ja – musiikkitapahtuma, Barnlek 2008. Laivamatka sujui hyvin.

Seuraavana aamuna saavuimme Tukholmaan ja pitkä bussimatka alkoi.

Menomatkalla jätskipysähdys Oslon rantakadulla.

Saavuimme Porsgrunniin myöhään illalla. Majoituimme Tveten Skole- koulussa, jossa oli meidän lisäksemme monia muita suomalaisryhmiä.

Seuraavina päivinä kiertelimme kaupungilla, uimme vuonossa, ihastelimme Norjan kauniita maisemia, nautimme paahtavasta helteestä läkähdyttävissä pääjuhlaharjoituksissa...

Leirielämään kuului mm. varvasterveiset Norjasta!

Keskiviikkoiltana oli avajaisjuhla, jossa muutamat paikalliset ryhmät soittivat ja tanssivat sekä kunnanjohtaja piti puheen. Torstaina 3.7. kävimme päiväretkellä Skienin vapaa-ajan puistossa, jonka totesimme muistuttavan melko tavallista uimahallia.

Perjantaina jokapäiväisten aamiaisen ja lounaan (leipää, jonka lisukkeena yleensä marmeladia tai nougattahnaa) jälkeen lähdimme Brekkeparkeniin – puistoon, jossa näkyi norjalaisen Tuhkapoika-kansansadun hahmoja sekä esityksiä, jotka meiltä jäivät hieman sivu suun...

Kierreltyämme vapaasti ympäri puistoa ja osteltuamme putiikista kauniita matkamuistoja ja tuliaisia palasimme majoituskoululle.

Osa ryhmämme tytöistä viihtyi pitkään illalla läheisellä kentällä pelaten jalkapalloa suomalaisten ja norjalaisten poikien kanssa, kunnes eräs tytöistä palasi varvas turvonneena ja paksuna sisään. Silloin kukaan ei voinut tehdä sille vielä mitään, joten pienen ensiavun jälkeen varvas oli jätettävä epämukavaan tilaansa.

Lauantai, pääjuhlapäivä, valkeni lopulta. Selvisi, ettei Sini pahannäköisen jalkansa kanssa voisi tanssia juhlassa, saimme hänen tilalleen kuvioon ohjaajan toisesta ryhmästä. Ryhmämme tarpoi kulkueessa 28 asteen helteessä ja myös tanssi areenalla.

Pääjuhlan odottelua sisätiloissa, sillä ulkona oli varsinainen helle.

Lähdimme juhlan päätyttyä yhdessä bussille, jossa vaihdoimme kansallispukumme pois, sekä sen jälkeen päivälliselle urheiluhallille, kuten yleensäkin. Syötyämme suuntasimme vielä majoituskoululle pakkailemaan tavaroitamme, minkä jälkeen illalla tapahtuman päätösseremoniaan.

Päättäjäisissä vallitsi iloinen tunnelma erimaalaisten tanssien ja esitysten merkeissä. Tanssiessa tuli kuuma ja ulkona tuli käytyä useamman kerran vilvoittelemassa. Lopulta juhla päättyi ja palailimme auringon laskiessa bussille. Olimme lähdössä koko yön kestävälle ajolle läpi Ruotsin Tukholman satamaan.

Aamulla heräsimme Ruotsin puolella ja söimme taukopaikalla aamupalaa. Matka jatkui vielä muutaman tunnin, ennen kuin saavuimme Tukholmaan. Laiva oli lähdössä myöhään iltapäivällä, joten meillä oli mukavasti aikaa kierrellä kaupungissa. Tukholman Viking Linen terminaali oli täynnä brasilialaisia jalkapalloilijoita, joten Sinin varvas oli vaarassa, niinpä Sini sai pyörätuolin käyttöönsä. Laivalla aloitimme taas illan buffetissa ja loppuiltakin sujui mukavasti.

Aamulla laiva saapui Helsinkiin ja lähdimme bussilla kohti Laukkoskea. Nuorisoseurantalolla otettiin vielä ryhmäkuva, ennen kuin kaikki lähtivät kotiin.

Emmi, Matleena, Greta

Sinin pieni varvasmuistelu …

Viime kesän Norjan matkamme jäi ainakin mieleeni. Perjantai-iltana, joka oli viimeinen varsinainen iltamme Norjassa, pelasimme jalkapalloa majoituskoulumme lähellä olevalla kentällä. Mukana oli oman ryhmämme tyttöjä, paikallisia norjalaisia sekä muita suomalaisia. Jossain vaiheessa peliä varpaani taittui oudosti, jonka jälkeen se alkoi turvota ja muuttaa väriään siniseksi. Kun palasimme myöhemmin takaisin koululle, valvojanamme ollut Mia totesi heti, että se on varmasti murtunut.

Seuraavana aamuna kävimme tapahtuma-alueen ensiaputeltalla, josta he lähettivät minut ja Mian tulkin kanssa sairaalaan. Sairaalassa jouduimme odottamaan hetken, jonka jälkeen pääsimme ensimmäisiin tutkimuksiin. Sen jälkeen oli vuorossa röntgen. Röntgenin jälkeen jouduimme odottamaan huomattavasti kauemmin, kunnes pääsimme uudelleen lääkärille. Lääkäri näytti meille röntgenkuvat, joista näki selvästi, että oikean jalan isovarpaani halki kulki vinosti murtuma. Lääkärikään ei tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, lopulta hän laittoi siihen lastan ja antoi kepit käteeni. Sairaalasta lähdimme suoraan tapahtuman pääjuhlaan josta menetimme kuitenkin ensimmäiset esitykset.

Matka takaisin Suomeen sujui hyvin, kepeistä huolimatta. Kädet tulivat kipeiksi varsinkin Tukholman mukulakivikatujen jäljiltä. Terminaalista laivaan pääsin kätevästi pyörätuolissa, näky oli kaikkien mielestä huvittava. Laivalla suurin huolen aihe olikin sitten väenpaljous. Matkasta jäi kaikesta huolimatta hyvät muistot ja kiitos niille, ketkä jaksoivat auttaa tarvittaessa. Kokemus tämäkin.

Sini

… ja Mian

Huoltaja Mialle on parhaiten jäänyt mieleen lauantainen reissu 20 kilometrin päähän sairaalaan, jonne potilas saattajineen festivaalialueen ensiavusta ohjattiin. Mukaansa he saivat suomi-norja-tulkiksi mummon, joka oli iältään arviolta 80-vuotias.

Mia-huoltajalla oli jo Suomesta saatu nilkkavamma ja hän klinkkasi. Sini klinkkasi varpaan vuoksi ja tämä mummo tietysti jo ikänsä puolesta liikkui

hieman huonosti. Kun he kaikki kolme klinkkaavaa henkilöä menivät sitten lääkärin vastaanotolle, niin lääkäri katseli seuruetta vähän aikaa ja kysyi sitten:

- Kuka teistä onkaan se potilas ...

Alkuun

Akanoita

Tabermannin mielestä millään yksittäisellä keinolla pelkästään ei tulla

miksikään. - Jos vain viinanjuonnilla tulisi kirjailijaksi, Suomessa olisi

100 000 nobelistia. - Ilta-Sanomat -

Surmansa saaneet, vuonna 1946 ja 1960 syntyneet naiset olivat kotoisin

Turusta. Myös henkilöauton kuljettaja on raumalainen. - Satakunnan kansa -

Syömisen hallintaa voidaan oppia harjoittelulla. - Ruuan näkemisen

aiheuttamaa syljeneritystä voidaan vähentää mm. siten, ettei nautita ruokaa

syömistilanteissa tai tapauksissa, joihin syöminen yhdistyy, tähdensi

Lappalainen. - Keski-Uusimaa -

*Kahvia. Cafe.*

*Pehmis. Soft Ice.*

*Leivät. Sandwich.*

*Lörtsyt. WC.*

- Savonlinnan torikahvilan mainosteksti -

Karvojen oikominen

Joulusatu

Oli niin laiska ämmä, että oli täissäkin aina. Tuli joulun edusta sitten, ja muijalla oli kaikki tekemättä. Muija jätti kaikki työnsä jouluaatoksi, sanoi: "Jouluaatto pitkä päivä, mitä mä sillon teen?"

Sitten tuli jouluaatto, ja muijalla oli kaikki tekemättä. Muija tuskaantui sitten ja vihastui oikein itselleen, sanoi: "Joulu tos, taikina täs, kirkkoon kans tars mennä! Piru heitin tulkoon ja tehköön!"

No sitten piru tuli ja pyysi työtä. Muija antoi sen maltaat tehdä ja leipoa ja kuurata ja pyykin pestä ja kaikki, mitä muijalla oli, niin kaikki piru sai sitten tehdä. Aina kiristi vain työtä piru. Sitten muija pani sen suviset lehmänsonnat laitumelta kokoamaan. Viimein pani se pirun saunaa lämmittämään. Piru kiristi aina vain työtä. Muija tahtoi sitten, että se olisi mennyt jo pois, kun kaikki tuli tehdyksi.

Piru meni kylpemään sitten ja kylvetti vielä muijankin aika tavalla. Muija tuli jo murheelliseksi, kun se niin kovasti häntä kylvetti, että millä hän voi saada eron siitä.

Piru tuli vielä saunastakin sisään joulua laittamaan muijalle: toi pahnat permannolle ja pani joulukakut pöytään, toi vielä oluthaarikankin, jonka itse oli prykännyt.

Piru kiristi työtä aina vain, olisi tahtonut koko joulun muijan kanssa viettää. Muija ajatteli, että mitä hän nyt antaa työksi. Muijan rupesi jo syyhyämään kainalokuopissa. Hän rupesi nyppimään kainalokarvojaan. Hänelle muistui mieleen, että ne karvat meni aina sikkaraan takaisin. Hän leikkasi yhden tukon sieltä ja pani ne paperipussiin. Kun piru pyysi työtä taas, niin muija antoi sen pussin ja käski pirun oikomaan ne karvat, että hän laittasi ne aivan oikoiseksi. Mutta ei piru saanut yhtään karvaa oikoiseksi, vaikka se koetti vedellä niitä läpi hampaittensakin. Piru kysyi: ”Onks näitä paljonkin?” Muija sanoi olevan yhden homisäkin ja kaksi pikkusäkkiä. Piru vihastui ja sanoi:

”Ny meitist tulee ero, ja minä niin meinasin tääl joulun isäntänä olla! Tee tyäs ja ojoo karvas! Pois minä menen!” sanoi piru.

Ei se ollut ämmälle muuta kuin mieleen, että piru pois meni. ja niin ämmä sai pirusta eron eikä hän enää ollut laiska, vaan teki ahkerasti työtä, kun pelkäsi, että piru tulee takaisin, jos hän rupeaa laiskaksi. Eikä piru enää koskaan tullut sen muijan tykö jouluaan viettämään.

Loppi, Läyliäinen. SK III 79.

Finnische Volksmärchen, Augsburg 1998

Alkuun

Vuoden varrelta

Nuorisoseurat Pornaisten messuilla

Laukkosken nuorisoseura osallistui syyskuussa 13.9. Pornaisten messuille yhteistyössä Pornaisten pohjoisen nuorisoseuran kanssa. Yhteisosastolla molemmat seurat esittelivät toimintaansa sekä jakoivat esittelymateriaalia.

Lisäksi messujen avajaisissa 10-kieliskanteleryhmän soittajat Matleena Kohonen ja Emmi Rantala esittivät kaksi kappaletta.

Waltaria juhlittiin

Mika Waltarin 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin seura osallistui muun muassa tuomalla juhlavuoden tilaisuuksiin musiikkiohjelmaa. Riikkari-lauluryhmä esitti lauluja Waltarin teksteihin runomatineassa 26. elokuuta, ja Brelo-yhtye huolehti suurimmaksi osaksi syyskuisen pääjuhlan musiikista. Kirjailijasta kertovan laulun esitti juhlassa koululaisten komeaääninen kuoro Eija Fältin johtamana ja Elina Pölläsen säestyksellä. Juhlan parhaaksi ohjelmanumeroksi (Satu Waltarin sanoin) tituleeratun teoksen olivat opettajat ja oppilaat sanoittaneet yhteistyönä, ja sävelmä on Valtteri Lehdon käsialaa.

Vuoden 2008 maakunnalliseksi Hermanskaksi Tellervo Hovi

Uudenmaan H-killan vuosikokouksessa 8.11.2008 Laukkosken seuratalolla valittiin vuoden 2008 Uudenmaan maakunnalliseksi Hermanskaksi Tellervo Hovi Laukkosken nuorisoseurasta sekä Hermanniksi Lauri Laakso Kerkkoon nuorisoseurasta. Palkitut saivat tunnustuksen lisäksi myös pronssiset Hermanni-käädyt, jotka jakoivat Uudenmaan H-killan kiltatoimikunnan puheenjohtaja Erkki Ojamo ja varapuheenjohtaja Mauri Aalto.

Vuoden uusmaalaiset Hermanni ja Hermanska.

Mari Knuuttila Suomen nuorisoseurojen liiton hallitukseen

Laukkosken nuorisoseuran puheenjohtaja Mari Knuuttila on valittu Suomen nuorisoseurojen liiton (SNL) hallitukseen vuosille 2009-2010. Valinta tapahtui 23.11.2008 SNL:n valtuuston syyskokouksessa.

Seuratalo liitetty vesiosuuskuntaan

Marraskuusta lähtien on seuratalon vesi tullut ja jätevedet vastaavasti menneet vesiosuuskunnan putkia pitkin.

Seuratalo tulee myös pikapuolin saamaan vesikourut seuratalon sisäänkäynnin yhteyteen. Näin sadevesi ei pääse enää kastelemaan talon hirsiseinää.

Sunnuntaisalsaa

Laukkosken nuorisoseuran kurssitoimintana on tänä syksynä aloittanut salsaryhmä, joka tanssahtelee sunnuntai-iltaisin seuratalolla. Ryhmää ohjaa tanssinopettaja Heli Rusanen Myrskylästä. Toimintahan ei ole uutta seuratalolla, sillä kevääseen asti sitä pyöritti Laukkoskelaiset ry.

Kanteleryhmien kevätsoittajaiset pidettiin 12.5.2008.

Soittajaisissa kuultiin kevään aikana opittuja taitoja Karjalan kirkonkelloista Beatlesiin. Konsertissa myös Brelo esitteli uutta tuotantoaan. - Alle 16-vuotiaiden ryhmät esiintyvät jälleen joulusoittajaisissa 8.12. Konserttiin on vapaa pääsy.

Workshoppia mordvalaisittain

Lokakuussa Jokimäen koululla pidetyssä viikonlopun mittaisessa laulutyöpajassa tutustuttiin eri aikakausien suomalais-ugrilaisiin laulutyyleihin ja opeteltiin 2-3-äänisiä lauluja eri maista: Suomen lähialueilta, Mordvasta, Makedoniasta… Laukkosken Ns järjesti kurssin yhteistyössä opintokeskus Kansalaisfoorumin kanssa.

Kurssin opettajana toimi kansanmuusikko, musiikin maisteri Sirkka Kosonen Keravalta, laulaja ja monipuolinen äänenkäyttäjä. Kotoisten tyylien lisäksi Sirkka hallitsee muun muassa ääni-improvisoinnin ja kurkkulaulun - myös yhdistettynä jazzilmaisuun.

Kurssi päättyi sunnuntaina konserttiin seuratalon kaikuisassa salissa, jossa 13 oppilasta opettajineen saattoi yleisön kuultavaksi harjoittelunsa tulokset niin suomen, karjalan kuin mordvan kielelläkin. Solisteja löytyi sekä laulun että soiton puolelta.

Tulossa

Joululoman jälkeen kerhot ja harrastusryhmät jatkavat tammikuussa. Kantele- ja tanhuryhmät aloittavat maanantaina 12.1.2009.

Kanteleyhtye Brelolta on alkuvuodesta tulossa uusi levy. Tietoa tarkemmasta ajankohdasta tulee Brelon sivulle www.porstua.net/Brelo.

Maalis-huhtikuussa pidetään seuratalolla lauluiltamat, joissa paitsi nautitaan monipuolisesta musiikkiohjelmasta, myös lauletaan yhdessä ja lopuksi tanssitaan.

<< << <<

*Sormet soettajan kulluu muttei korvat kuuntelijan.*

(Kaavi)

Vilkun

kokosivat: Mari Knuuttila (pt), Sini Kauno, Helka-Marja Kohonen, Matleena Kohonen,

Mikko Paloniemi, Greta Patronen, Emmi Rantala

Kuvat: M. Knuuttila, Kohoset, P. Runolinna

Alkuun